Tähän takkiin sain ensikimmokkeen Suuressa käsityölehdessä 4/2006 olleelta Muoti mielessä -palstalta, jonka otsikkona oli Jekut jakut. Alkuperäisen jakun kuva vasemmalla, sen inspiroimana syntynyt oma tuotokseni ensin edestä ja sitten takaa nähtävissä oikealla. Käsityölehden tekstissä todettiin, että "malli tarjoaa inspiraatiota myös kuluneiden farkkujen uusiokäyttöön". Samaan aikaan ompeluhuoneen pöydälle olivat ilmestyneet korjausta odottamaan pikkuveljen juuri sopivista paikoista haalistuneet farkut, joten muuta ei tarvittukaan.Tarinan surullinen puoli on se, että veli ei saanutkaan farkkujaan takaisin ehjänä, vaan seuraavan kerran hän näki ne takin muodon saaneina. Kuten kuvasta näkyy, pikkuveli ei ole enää niin kovin pieni, koska farkut antoivat takille kauniit etukappaleet ja hihat. Takakappaletta varten piti käydä kaivelemassa käytöstä poistettujen farkkujen varastoja. Niitä ja monia muitakin asioita siis kannattaa säästää, jos vain tilaa löytyy. Koskaan kun ei voi tietää, mitä ihanaa siitä mummon vanhasta keittiöesiliinastakin voi tehdä, kun sopiva idea kohdalle sattuu.
Farkkuvarastossa luonnollisesti valtavärinä oli sininen, joten puuttuvan kankaan löytäminen piti olla helppo juttu. Mutta vaikka sinisiä housuja oli enemmän kuin laki sallii, niin oli muuten uskomattoman hankalaa löytää samanvärisiä sinisiä, kun niitä oikein tarvitsin. Tämä projektin kaikki muut materiaalit löytyivätkin omista kangasvarastoista, vain nappien suhteen piti käydä kaupassa. Ja niitä sitten tarvittiinkin aika monta, kokonaista 28 kappaletta. Napinreikien ompelemisessa vierähtikin tovi, vaikka onneksi napinläpiautomaatti on ompelukoneisiin keksitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti